Jalkapallopainotteinen tiivistelmä LaPan 20-vuotisjulkaisusta vuodelta 1965.
Jääpalloseuran alkuvuodet
Sodan jälkeen urheilutoiminta vilkastui ja Lappeenrantaankin katsottiin tarvittavan LUM:n lisäksi toinen jääpalloseura. Seuran perustamiskirjat allekirjoitettiin 26.11.1945 ja uusi seura sai nimekseen Lappeenrannan Pallo ja lyhennykseksi LaPa, jääpallomailan kärkiosaa kuvaavasti.
Perustamiskirjan allekirjoittajina toimivat pankinjohtaja P.O.I. Valonen, prokuristi Yrjö Kainlauri ja tarkastaja Erkki Paukkonen, joista ensinmainittu valittiin 7.12.1945 ensimmäisessä vuosikokouksessa seuran puheenjohtajaksi. Johtokuntaan kuuluivat edellä mainittujen lisäksi myyjä Kauko Innanen (rahastonhoitaja), sorvaaja Matti Kosunen, konttoristi Keijo Rissanen ja myyjä Seppo Karvinen sekä varalla myyjä Väinö Kylliäinen ja rautatieläinen Auvo Huikuri.
Urheilullisesti uuden jääpalloseuran ensimmäinen kausi sujui hyvin ja joukkue nousi Suomi-sarjaan.
Toisena toimintavuotena seuran puheenjohtaja vaihtui pankinjohtaja Valosen jouduttua jättämään seuran paikkakunnan vaihdon takia. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin prokuristi Yrjö Kainlauri. Seura keskittyi edelleen pelkästään jääpalloon ja mukaan tuli myös C-juniorijoukkue.
Kolmannelle vuodelle lähdettäessä 1948 tehtiin päätös myös jalkapallon ottamisesta ohjelmaan, mutta siitä luovuttiin mm. rahavaikeuksien takia. Jääpallossa mukana olivat nyt myös B- ja C-juniorit.
Seuran tullessa viisivuotiaaksi ei joukkue vieläkään onnistunut nousemaan mestaruussarjaan, vaikka se oli jo parikin kertaa ollut lähellä.
Vuoden lopussa Yrjö Kainlauri siirtyi LUM:n sijaan perustetun itsenäisen seuran, Veiterän, johtoon ja LaPan puheenjohtajan nuijan sai haltuunsa myyjä Kauko Innanen.
Vuonna 1951 mestaruusarjaan pääsy oli jälleen erittäin lähellä, kun LaPa johti Kouvolassa pelattua ratkaisuottelua 2-1 toisen jakson lopussa, mutta erotuomarina toiminut U.Raviniemi peluutti aikaa liikaa ja tällä yliajalla KUP sai ottelun tasoihin ja vielä voittomaalin ja sarjapaikan mestaruuskahinoihin. LaPan johto teki asiasta vastalauseen liittoon, mutta sitä ei hyväksytty ja niin saatiin jälleen kerran jäädä Suomi-sarjaan edelleen.
Toiminta kulki muuten entisiä latujaan ja rahatilannekin näytti hiukan valoisammalta. Nyt oli mukana ja kaikissa luokissa juniorijoukkueetkin. Jalkapalloajatus uinui edelleen autuaasti seuran johdon haaveissa ja suunnitelmissa.
Seuraavana talvena, 1952, seurasi kuitenkin ensimmäinen todellinen laskukausi seuran toiminnassa. Edustusjoukkue putosi takaisin maakuntasarjaan. Välillä seura ajatteli jopa luopua sarjasta kesken pelikauden ja jättää kalliin ja vaivalloisen Vaajakosken matkan tekemättä, mutta pitkän harkinnan ja neuvottelujen jälkeen jatkettiin sarja loppuun ja pudottiin sitten kunnialla. Velkaakin täytyi maineen pelastamiseksi tehdä, mutta siitäkin selvittiin. Ikämiesjoukkueenkin tultua mukaan seurassa oli kaikkiaan viisi joukkuetta ja se oli suurin pelaajamäärä, mitä seura oli tähänastisen toimintansa aikana saanut kokoon.
Mainittakoon tässä sekin seikka, että johtokunta harkitsi jo kerran kokouksessaan ottaa jääkiekon ohjelmaansa, mutta sitten siitä kuitenkin luovuttiin.
Jalkapallon mukaantulo
1954 edustusjoukkue nousi Pentti Immosen hoivaaman takaisin Suomi-sarjaan ja myös juniorijoukkueiden menestys parani huomattavasti.
Tänä vuonna tapahtui se kahdeksan vuotta johtokunnan haaveilema jalkapallonkin mukaantulo seuran ohjelmaan, kun Immonen pani jääpallistit kesäksi noin vain kunnon kohentamiseksi pelaamaan jalkapalloa ja vielä kaiken lisäksi hyvällä menestyksellä. Seura voitti oman lohkonsa piirin II luokassa ja sijoittui lopullisessa sarjassa kunniakkaalle kolmannelle tilalle.
Vuodesta 1955 muodostui juhlavuoden kunniaksi ansiokkain seuran historiassa, vaikka jälleen tuo haave mestaruussarjaan pääsystä tuli tyrmätyksi. Tälläkin kertaa se oli todella hilkulla ja vain Akilleksen kahta maalia parempi maalisuhde vei LaPalta m-sarjapaikan. Korvaukseksi sai seura sentään piirinmestaruuden, kun itse Veiterä jäi taakse.
Myös jalkapallossa seuran jääpallistit tekivät saman tempun ja voittivat ottelun toisensa jälkeen. saavuttaen piirin II lk:n mestaruuden ylivoimaisesti maalierolla 77-11.
Toisen vuosikymmenen alku tasaista
Toinen kymmenvuosikausi sujui edelleen seuran jääpallolijoilta Suomensarjaa kahlaamalla aina vuoteen 1962 saakka.Tällöin vasta laukesi, 17 vuoden uurastus tuotti vihdoinkin arvokkaan hedelmän - mestaruussarjapaikan. Vuonna 1963 sijoituttiin sarjassa kahdeksanneksi, seuraavana vuonna oltiin jo 6.
Jalkapallossa LaPa voitti 1956 kirkkaasti aluesarjan ja pääsi maakuntasarjaan. Maakuntasarjan voitto 1957 takasi ensimmäisen kerran nousun Suomensarjaan. Seuraavana vuonna nähtiin punapaitaiset kuitenkin jälleen rämpimässä maakuntasarjan pimennossa. Uusi nousu 1960. Nyt oltiin jo vähän viisaampia ja myös taitavampia, mutta ei tarpeeksi.Kotkassa lyötiin viimeinen toivonkipinä pirstaleiksi. Piste olisi riittänyt sarjapaikan uusimiseen. Tätä ei pystytty nappaamaan ja niin alamäki vei jälleen joukkueen tutuksi käyneeseen maakuntasarjaan. Usko ei silti loppunut.
Jalkapallossa menestystä
Menestys seurasi vihdoinkin. Tämä tapahtui vuonna 1964 ja myös juhlavuosi oli erinomainen. Raivattiin kolmannen kerran tie maakuntasarjasta ylempään. Tällöin ensiksi mainittuna vuonna oltiin viimeiseen saakka mukana ainoana maakuntasarjalaisena Suomen cupissa. Tämä oli tähän mennessä hienoin saavutus. Helsingin stadionilla karjalainen vilkkaus ja hämäläinen totisuus elivät riemukkaat hetket. Vastakkain olivat LaPa ja Reipas ja molempien joukkueiden uskollisimmat kannattajat. Maalittoman ensimmäisen jakson jälkeen odotettiin toista ottelupuoliskoa. Hermoja repivä jännitys huipentui minuuttia ennen loppuvihellystä, jolloin Reipas onnistui kulmurin jälkitilanteesta tekemään voittoon oikeuttavan maalin.
Tämä vuosi Suomensarjassa alkoi komeasti. Kevätkierroksen jälkeen oltiin aivan kärjen tuntumassa. Mestaruussarjaan näytti olevan vain hyppäys. Syyskierroksella tahti kuitenkin heikkeni, minkä vuoksi sijoituttiin "vain" neljänneksi. Se on saavutus, jolle saa hakea vertaistaan.
Jääkiekko seuran ohjelmaan
Jääkiekko otettiin seuran ohjelmaan vuonna 1960. Ensimmäisinä valmentajina ja huoltajina toimivat Jouko Taskinen ja Mauno Forsman.
Piirisarjoihin lähdettiin varovasti, ainoastaan kahdella juniorijoukkueella.
Pelikautena 1962-63 sai jääkiekkotoiminta lisää tuulta purjeisiin. Nyt pelasi piirisarjoissa 1 A-, 2 B-, 2 C-, ja 2 D-juniorijoukkuetta. Ensi kerran nähtiin seuran edustusjoukkueen pelaavan maakuntasarjassa ja sijoittuvan sarjassa toiseksi.
Kaudella 1964-65 seurasi nousu Suomen sarjaan. Pistemenetykset olivat kaikkiaan kolme pistettä. Näistä kaksi menetettiin LauTP:lle tämän tekemän epäselvän protestin johdosta. Yksi piste joutui Ketterälle tasapelistä.
Johtokunta on luonnollisesti jonkun verran muuttunut vuosien aikana. Puheenjohtajan nuijaa on kuitenkin uskollisesti ja tarmolla heiluttanut koko ajan Kauko Innanen.
Nykyisin
Lappeenrannan Pallon värejä ylläpitää nykyisin 2002 perustettu FC LaPa.